Red Centre - Uluru, Kata Tjuta ja Kings Canyon

Welcome.

Kamelia kehiin.

Karpasia vastaan taistelu Ulurulla.

J Ulurun kierto kavelylla.

Erajormat ja Uluru.

Leiri.

Uluru ja auringonnousu.

Kata Tjuta.

Ne kamelit.

Ylos pain. Kings Canyon.

Kings Canyon.

Ryhma rama ja Canyon.

Mahtava rakko.

Melbourne ja 100 000 dollarin mokit.

Cairnsista lensimme Alice Springs:iin suoraan keskelle Australiaa ja kuumuutta.
Meillä oli 2 päivää aikaa tottua kuumuuteen jonka jälkeen oli 3 päivän selviytymisleiri keskellä ei mitään.
Matka alkoi aamulla aikaisin 6 am. Ajomatka Ulurulle kesti 6 tuntia kaikkine pysähdyksineen. Ensimmäisellä pysähdyksellä oli mahdollisuus ratsastaa kamelilla ja olihan
tilaisuus käytettävä, joten ei muutakun kamelin selkään ja menoks. Kokemus oli mitä hauskin, rinnat hölsky minkä kerkes ku kameli pisti vähän nopeemmin jalkaa jalan
eteen vai mitka lie tassut tai kaviot onkaan. On se vaikeeta olla nainen, mutta helppoo olla kameli.
Matka jatkui monien pysähdyksien kautta ja vihdoinkin saavuimme Ulurulle, joka oli koko matkan tarkoitus. Siinä se kivi oli suoraa meidän nenän edessä, johon sitten
tokaistiin, "tossa se kivi nyt on ja se on nyt nähty, lähetään himaan". Mutta tästä vasta alkoikin meidän 3 päivää kestävä eräretkeily. Josta kumpikaan ei todellakaan
nauttinut, ne miljoonat kärpäset jotka hyrräs korvissa, suussa, nenässä, silmissä ärsyttivät toden teolla. Niihin meni hermo ensimmäisen 5 minuutin aikana ja niitä
piti kestää 3 PÄIVÄÄ!!!
Rahaa ei ollu nii paljoo mukana (ei kylla muutenkaan oo) että olis voinu ostaa suojuksen jota siella myytiin ja joita kaikilla oli. Kokemus olis ehkä voinu olla
mukavampi jos olis ollu tämä kuuluisa kärpäs-suoja. Kun ei ollut varaa suojuksiin, niin J päätti ottaa hyödyn irti ja nauttia pari kärpästä välipalaks, mukavasti
kuulemma surisi kurkussa (varmaan munii J:N mahaan parasta aikaa) :) IIIK!!
Keskipäivän reilun 40 asteen kuumuudessa, olikin mukava lähteä tallustamaan tätä kiveä ympäri, joka on noin 10 km pituinen lenkki. Tässä vaiheessa ne kamelit
olisi ollu hyvä apu. Aluksi opas kierretti pakolliset jutut läpi ja kertoi enemmän kivestä ja historiasta, sekä omistamista aborginaaleista. Sen jälkeen oli aika
lähteä tallustelemaan tätä kivihippua ympäri.
Mukavan kuuma oli, ei voi muuta sanoo. Ainakin ollaan se nyt kierretty ympäri ja kiven joka kolkka nähty. Vastaankin tuli muutama paikallinen abbi-lapsi, olivat
vissiin olleet uimassa, oli kylla söpöjä :)
Vihdoin kun pääsimme takaisin ilmastoituun bussiimme, oli aika ajaa parkkipaikalle mistä näki Ulurun auringonlaskussa oikein hyvin. Siellä oli tarkoitus syödä myös
päivällinen. No meidän tuurilla taivas tummeni ja sitten se räjähti ja rupes sataan aivan kaatamalla. Ja mehän olimme siis AAVIKOLLA, jossa normaalisti sataa 3 mm
vuodessa, mutta viimeisen vuoden aikana vettä on tullut yli metri. Että ruvetkaa kierrättämään ettei tää maailma ihan tuhoutuis. No siitähän voi siis päätellä
että mitään auringonlaskua ei nähty ja päivällinenkin piti syödä bussissa, nami nami.
Ruuan jälkeen lähdimme ajamaan kohti leiripaikkaa, jossa oli tarkoitus yöpyä. Saimme aivan ihmeelliset leiripatjat ja ne sai sijoittaa ihan minne halusi, joko
katokseen tai sitten taivasalle. Noh mehän reippaina retkeilijöinä päätimme yöpyä taivasalla, se meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes se taivas taas repes ja rupes
satamaan taas. Oli siis pakko siirtyä katoksen alle, meille paikka löytyi sopivasti miesten vessan edestä :) Siinä hetken oltuamme ja W:n tarkkailessa ötököitä
hän tokas, "mä en todellakaan nuku täällä näiden ötököiden kanssa" joten W meni kunnon eräjormana bussiin nukkumaan ja jätti J:N ötököiden seuraksi. J sanoi että jos
pitää silmät kiinni, niin ei niitä ötököitä sillo oo. No J nukkui hyvin yönsä ulkona ja W varmasti vielä paremmin yksin ihanassa ötökkä vapaassa bussissa. Aamulla
tai siis oikeastaan yöllä 4.30 am. oli herästys ja aikaa oli puoli tuntia laittaa kasaan patjansa ja käydä vessassa. Sitten olikin aika lähteä katsomaan Ulurua
auringonnoustessa. Siellä söimme aamupalan ja katselimme tätä ihanaa näkymää, eli sitä ihmeellistä kiveä :)
Aamupalan jälkeen nokka kääntyi kohti Kata Tjutaaaaaa!! Eli samanlaisia jäännösvuoria kuin tämä ihmeellinen Uluru.
Edessä oli taas mukava kävelyreissu eli n. 7,5 km vuoristossa kärpästen kanssa. Maisemat olivat kuitenkin mitä ihmeellisimpiä ja todella upeita. National Geographic -
luontodokumentti on valinnut tämän kävelyn yhdeksi Australian parhaimmaksi reitiksi, vuhuu!
Siellä aikamme tepasteltuamme ja ihmeteltyämme tätä kaunista luontoa, oli onneksi aika taas palata ilmastoituun bussiin <3 W sai mukavat rakot jalkapohjiinsa ja hyvä
jos pystyi enään kävelemään ollenkaan. Ja oli aivan masentunut jos ei huomenna pääsekkään käveleen enään, mutta onneksi hän sai teipattua rakot laastareilla niin
hyvin että pytyi toivottavasti kävelemään huomenna.
Matka kuitenkin jatkui kohti seuraavaa määränpäätä Kings Canyonia jonne oli tarkoitus kiivetä seuraavana päivänä. Ensi yön leiripaikka oli tämän lähellä. Sinne
ajaessamme poikkesimme suolajärvellä, joka on siis keskellä aavikkoa, täh? Niin ja matkalla luulimme että olenmme jossan afrikassa tai pikemminkin arabiassa kun
lauma villi kameleita juoksi bussimme vierestä. Siinä vaiheessa molemmat sivisty että jaa, Australiassakin on kameleita, vau!
Leiripaikallemmme päästyämme, rupesimme yhteistuumin tekemään ruokaa ja viettämään viimeistä iltaa yhdessä matkaporukan kanssa. Ruuan syötyämme oli taas aika painua
pehkuihin, J taivasalle ja W bussiin. Aamulla oli taas aikanen herätys 4.30 am. Nyt meillä tosin oli tuntia aikaa valmistautua, jonka jålkeen ajoimme Kings Canyonille.
Siellä meitä odotti, kärpäset ja mukavan pituinen kiipeäminen canyonin päälle portaita pitkin joita kutsuttiin paholaisen portaiksi. Olimme siis todellakin
valmistautuneet melkein kuolemaan, mutta kun olimme portaat kävelleet ylös olimme aivan ihmeissämme että tässäkö ne nyt oli? Eli meillä on siis todella hyvä kunto :))
Matka jatkui n.6 km vaelluksella canyonilla nähden mitä hienoimpia luonnon tekosia. W voivotteli rakkojaan, mutta kerranhan tää vaan nähdään, ni kärsiköön sitten
myöhemmin. Maisemat olivat todellakin näkemisen arvoisia. Jos ylös menet niin alaskin oli pakko tulla, viimenen rutistus oli siis pitkä ja tylsä kivikkoinen tie alas
ilmastoidulle bussille :) JEE ME TEHTIIN SE, oli fiilis bussin luona. Kaikista kävelyistä oli mahdollisuus tehdä myös lyhyempi reitti, mutta me reippaina tyttöinä
teimme kaikista pisimmät jotta pääsimme näkemään enemmän ja oli kyllä sen arvoista.
Kun kaikki olivat takaisin bussissa oli aika lähteä ajamaan kohti Alicee. Matkaporukka oli todella väsynyttä ja bussimatka oli hyvin hiljainen porukan nukkuessa.
Reissu oli kokonaisuutena todella upea kokemus kaikkine luonnon ihmeineen ja retkeilykokemuksineen. On se kivi vaan niin ihmeellinen!

Takasin Alicessa, kunnon suihku ja oikea sänky, mikään ei voittanut tätä tunnetta!!

Terkuin: Eräjormat ja taas mahtavan kokemuksen rikkaammat W ja J!!!

ps. Seuraavana päivänä oli lento Melbourneen! Ja takaisin valkoisten ihmisten joukkoon. Täällä meillä on nyt jäljellä n.2 viikkoa jonka jälkeen on vuorossa
Uusi-Seelanti. Mutta sitä ennen on tutustuttava tähän mahtavaan Melbourneen ja nauttia täysin rinnoin viimeisistä hetkistä Australiassa :(