Red Centre - Uluru, Kata Tjuta ja Kings Canyon

Welcome.

Kamelia kehiin.

Karpasia vastaan taistelu Ulurulla.

J Ulurun kierto kavelylla.

Erajormat ja Uluru.

Leiri.

Uluru ja auringonnousu.

Kata Tjuta.

Ne kamelit.

Ylos pain. Kings Canyon.

Kings Canyon.

Ryhma rama ja Canyon.

Mahtava rakko.

Melbourne ja 100 000 dollarin mokit.

Cairnsista lensimme Alice Springs:iin suoraan keskelle Australiaa ja kuumuutta.
Meillä oli 2 päivää aikaa tottua kuumuuteen jonka jälkeen oli 3 päivän selviytymisleiri keskellä ei mitään.
Matka alkoi aamulla aikaisin 6 am. Ajomatka Ulurulle kesti 6 tuntia kaikkine pysähdyksineen. Ensimmäisellä pysähdyksellä oli mahdollisuus ratsastaa kamelilla ja olihan
tilaisuus käytettävä, joten ei muutakun kamelin selkään ja menoks. Kokemus oli mitä hauskin, rinnat hölsky minkä kerkes ku kameli pisti vähän nopeemmin jalkaa jalan
eteen vai mitka lie tassut tai kaviot onkaan. On se vaikeeta olla nainen, mutta helppoo olla kameli.
Matka jatkui monien pysähdyksien kautta ja vihdoinkin saavuimme Ulurulle, joka oli koko matkan tarkoitus. Siinä se kivi oli suoraa meidän nenän edessä, johon sitten
tokaistiin, "tossa se kivi nyt on ja se on nyt nähty, lähetään himaan". Mutta tästä vasta alkoikin meidän 3 päivää kestävä eräretkeily. Josta kumpikaan ei todellakaan
nauttinut, ne miljoonat kärpäset jotka hyrräs korvissa, suussa, nenässä, silmissä ärsyttivät toden teolla. Niihin meni hermo ensimmäisen 5 minuutin aikana ja niitä
piti kestää 3 PÄIVÄÄ!!!
Rahaa ei ollu nii paljoo mukana (ei kylla muutenkaan oo) että olis voinu ostaa suojuksen jota siella myytiin ja joita kaikilla oli. Kokemus olis ehkä voinu olla
mukavampi jos olis ollu tämä kuuluisa kärpäs-suoja. Kun ei ollut varaa suojuksiin, niin J päätti ottaa hyödyn irti ja nauttia pari kärpästä välipalaks, mukavasti
kuulemma surisi kurkussa (varmaan munii J:N mahaan parasta aikaa) :) IIIK!!
Keskipäivän reilun 40 asteen kuumuudessa, olikin mukava lähteä tallustamaan tätä kiveä ympäri, joka on noin 10 km pituinen lenkki. Tässä vaiheessa ne kamelit
olisi ollu hyvä apu. Aluksi opas kierretti pakolliset jutut läpi ja kertoi enemmän kivestä ja historiasta, sekä omistamista aborginaaleista. Sen jälkeen oli aika
lähteä tallustelemaan tätä kivihippua ympäri.
Mukavan kuuma oli, ei voi muuta sanoo. Ainakin ollaan se nyt kierretty ympäri ja kiven joka kolkka nähty. Vastaankin tuli muutama paikallinen abbi-lapsi, olivat
vissiin olleet uimassa, oli kylla söpöjä :)
Vihdoin kun pääsimme takaisin ilmastoituun bussiimme, oli aika ajaa parkkipaikalle mistä näki Ulurun auringonlaskussa oikein hyvin. Siellä oli tarkoitus syödä myös
päivällinen. No meidän tuurilla taivas tummeni ja sitten se räjähti ja rupes sataan aivan kaatamalla. Ja mehän olimme siis AAVIKOLLA, jossa normaalisti sataa 3 mm
vuodessa, mutta viimeisen vuoden aikana vettä on tullut yli metri. Että ruvetkaa kierrättämään ettei tää maailma ihan tuhoutuis. No siitähän voi siis päätellä
että mitään auringonlaskua ei nähty ja päivällinenkin piti syödä bussissa, nami nami.
Ruuan jälkeen lähdimme ajamaan kohti leiripaikkaa, jossa oli tarkoitus yöpyä. Saimme aivan ihmeelliset leiripatjat ja ne sai sijoittaa ihan minne halusi, joko
katokseen tai sitten taivasalle. Noh mehän reippaina retkeilijöinä päätimme yöpyä taivasalla, se meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes se taivas taas repes ja rupes
satamaan taas. Oli siis pakko siirtyä katoksen alle, meille paikka löytyi sopivasti miesten vessan edestä :) Siinä hetken oltuamme ja W:n tarkkailessa ötököitä
hän tokas, "mä en todellakaan nuku täällä näiden ötököiden kanssa" joten W meni kunnon eräjormana bussiin nukkumaan ja jätti J:N ötököiden seuraksi. J sanoi että jos
pitää silmät kiinni, niin ei niitä ötököitä sillo oo. No J nukkui hyvin yönsä ulkona ja W varmasti vielä paremmin yksin ihanassa ötökkä vapaassa bussissa. Aamulla
tai siis oikeastaan yöllä 4.30 am. oli herästys ja aikaa oli puoli tuntia laittaa kasaan patjansa ja käydä vessassa. Sitten olikin aika lähteä katsomaan Ulurua
auringonnoustessa. Siellä söimme aamupalan ja katselimme tätä ihanaa näkymää, eli sitä ihmeellistä kiveä :)
Aamupalan jälkeen nokka kääntyi kohti Kata Tjutaaaaaa!! Eli samanlaisia jäännösvuoria kuin tämä ihmeellinen Uluru.
Edessä oli taas mukava kävelyreissu eli n. 7,5 km vuoristossa kärpästen kanssa. Maisemat olivat kuitenkin mitä ihmeellisimpiä ja todella upeita. National Geographic -
luontodokumentti on valinnut tämän kävelyn yhdeksi Australian parhaimmaksi reitiksi, vuhuu!
Siellä aikamme tepasteltuamme ja ihmeteltyämme tätä kaunista luontoa, oli onneksi aika taas palata ilmastoituun bussiin <3 W sai mukavat rakot jalkapohjiinsa ja hyvä
jos pystyi enään kävelemään ollenkaan. Ja oli aivan masentunut jos ei huomenna pääsekkään käveleen enään, mutta onneksi hän sai teipattua rakot laastareilla niin
hyvin että pytyi toivottavasti kävelemään huomenna.
Matka kuitenkin jatkui kohti seuraavaa määränpäätä Kings Canyonia jonne oli tarkoitus kiivetä seuraavana päivänä. Ensi yön leiripaikka oli tämän lähellä. Sinne
ajaessamme poikkesimme suolajärvellä, joka on siis keskellä aavikkoa, täh? Niin ja matkalla luulimme että olenmme jossan afrikassa tai pikemminkin arabiassa kun
lauma villi kameleita juoksi bussimme vierestä. Siinä vaiheessa molemmat sivisty että jaa, Australiassakin on kameleita, vau!
Leiripaikallemmme päästyämme, rupesimme yhteistuumin tekemään ruokaa ja viettämään viimeistä iltaa yhdessä matkaporukan kanssa. Ruuan syötyämme oli taas aika painua
pehkuihin, J taivasalle ja W bussiin. Aamulla oli taas aikanen herätys 4.30 am. Nyt meillä tosin oli tuntia aikaa valmistautua, jonka jålkeen ajoimme Kings Canyonille.
Siellä meitä odotti, kärpäset ja mukavan pituinen kiipeäminen canyonin päälle portaita pitkin joita kutsuttiin paholaisen portaiksi. Olimme siis todellakin
valmistautuneet melkein kuolemaan, mutta kun olimme portaat kävelleet ylös olimme aivan ihmeissämme että tässäkö ne nyt oli? Eli meillä on siis todella hyvä kunto :))
Matka jatkui n.6 km vaelluksella canyonilla nähden mitä hienoimpia luonnon tekosia. W voivotteli rakkojaan, mutta kerranhan tää vaan nähdään, ni kärsiköön sitten
myöhemmin. Maisemat olivat todellakin näkemisen arvoisia. Jos ylös menet niin alaskin oli pakko tulla, viimenen rutistus oli siis pitkä ja tylsä kivikkoinen tie alas
ilmastoidulle bussille :) JEE ME TEHTIIN SE, oli fiilis bussin luona. Kaikista kävelyistä oli mahdollisuus tehdä myös lyhyempi reitti, mutta me reippaina tyttöinä
teimme kaikista pisimmät jotta pääsimme näkemään enemmän ja oli kyllä sen arvoista.
Kun kaikki olivat takaisin bussissa oli aika lähteä ajamaan kohti Alicee. Matkaporukka oli todella väsynyttä ja bussimatka oli hyvin hiljainen porukan nukkuessa.
Reissu oli kokonaisuutena todella upea kokemus kaikkine luonnon ihmeineen ja retkeilykokemuksineen. On se kivi vaan niin ihmeellinen!

Takasin Alicessa, kunnon suihku ja oikea sänky, mikään ei voittanut tätä tunnetta!!

Terkuin: Eräjormat ja taas mahtavan kokemuksen rikkaammat W ja J!!!

ps. Seuraavana päivänä oli lento Melbourneen! Ja takaisin valkoisten ihmisten joukkoon. Täällä meillä on nyt jäljellä n.2 viikkoa jonka jälkeen on vuorossa
Uusi-Seelanti. Mutta sitä ennen on tutustuttava tähän mahtavaan Melbourneen ja nauttia täysin rinnoin viimeisistä hetkistä Australiassa :(

-Great Barrier Reef-

Näin aluks voimme yhteen ääneen todeta että VAU MIKÄ REISSU!!

Herätys oli aamulla klo. 6.00, ja voidaan sanoo ettei kumpikaan meistä nukkunut koko yönä juuri yhtään, koska jännitti tuleva sukellusreissu niin paljon että!! Meidän perus aamupalan jälkeen (paahtoleivät ketsupilla ja paistetulla kananmunalla + murot) suuntasimme kohti satamaa jännittyneinä. 10minuutin kävelymatkan jälkeen pääsimme satamaan ja tervehdimme meidän komeeta miehistöä, joka siis kirjaimellisesti koostui neljästä komeasta ja nuoresta miehestä!! Nousimme meidän upeeseen purjeveneeseen ja lähdimme matkaan. Aamulla sää näytti vielä pilviselta ja vettäkin tihkutti, mutta onneksi muusta loppu päivästä tuli aivan täydellinen säänkin osalta!

Purjeveneessä täytimme heti sukelluslappuset ja lippuset ja kävimme muutamat sukelluksen perusasiat läpi. Molemmat meistä oli tässä vaiheessa pissat pöksyssä. Aallokko oli merellä kova ja laiva meni kylla puolelta toiselle ja ylös ja alas.. Me emme onneksi merisairaudesta kärsi, mutta ymmärsimme miten se yksi mies siella niin pahoinvoivana oli! Oli meinaan semmosta aallokkoo!!

Sitten laitettiinkin ankkurit merenpohjaan ja pääsimme ensin snorklaamaan. Miehistö kertoi aluksi meriveden länpötilan olevan 29-30 asteista joten ei siis ollut huolta hypotermiasta! Ja mikä ihaninta ei tarvinnut pukea sitä kumista Stinger Suitia päälle, koska ei ollut miehistön mukaan huolta meduusoista. Puolen tunnin snorklauksen jälkeen olikin meidän vuoro päästä ohjatulle sukellustunnille! Ennen meitä ollut pariskunta joka tuli sukeltamasta hihkutti kuinka he nakivat ison hain! Siinä vaiheessa W oli että: MÄÄ EN TOSIAANKAAN SINNE TULE! kun taas J oli että: JEEE MENNÄÄN HAIN PERÄÄN! No ei siinä paljoa keritty haista puhua kun pojat jo alko pukea W:lle sukellusvehkeitä päälle! Siinä vaiheessa W:llä ei ollut enää peruuttamisen mahdollisuutta!! Pojat naureskeli kun W oli kakat pöksyissä ja valkoinen kun lakana pelosta! Kun kaikki painavat kamat oli laitettu molempien selkään oli W:n aika hypätä haiden sekaan ja vieläpä ensimmäisenä!
Meressä oli onneksi vastassa komea sukelluksenohjaaja joka nappasi heti kädestä kiinni. :) W oli siis turvassa ja oli J:n vuoro päästä veteen!

Hengittäminen oli aluksi todella vaikeaa, mutta siihen tottuiki sitten nopeasti kun hengitys alku panikoinnin jälkeen alkoi tasaantua. Kun kaikki oli valmiina, pääsimme lähtemään käsi kädessa komean ohjaajan kanssa meren syvyyksiin!! :)

Syvyydestä ei ollut tietoa mutta enemmän ja paremmin ainakin näki kuin vain snorklatessa! Voi vain todeta että kyllä se Great Barrier Reef on todellakin GREAT eikä vain GOOD!! Kaiken kokoisia ja näköisiä kaloja tuli vastaan kyllä sadoittain ja oli siellä meren pohjassakin yks järkyttävän kokonen ihmissyöjä simpukka! Sen kuorien väliin ois kyllä menny muutama pikkulapsi! Ohjaaja meni ja tunki räpyläänsä vähän sen lähelle niin jopas ne kuoret poksahti yheen! HUI kun pelästyttiin tätä lihansyöjäsimpukkaa !!

Upean n. puolen tunnin sukelluskokemuksen jälkeen nousimme takaisin pinnalle ehjinä ilman hain hyökkäystä ja aivan häkeltyneinä tästä kokemuksesta! Sukelluksen jälkeen pääsimme nauttimaan suoraan hyvästä lounaasta ja hyvästä seurasta miehistön kanssa! 

Lounaan jälkeen pääsimme myös maihin pienelle ja kauniille saarelle, Green Islandille. Lähdimme kävelemään sitä ympäri ja oli kyllä kaunista maisemaa! Rannoilla uiskenteli kilppareita ja muita mukavia meren asukkeja.
Tunnin saarella kiertelyn jälkeen pääsimme taas takaisin purjeveneelle. Maissa olon aikana purjeveneen ympärille oli kasaantunut 4 kappaletta riuttahaita! Siinä ne kierteli venettä kuin tappaja haissa!
Tai niin ainakin W:n mukaan! J oli suoraan hyppäämässä niiden kimppuun kun W vielä mietti veneen kyydissä tuleeko ollenkaan enää mereen snorklaamaan. Kun snorklaamaan lähti myös oppaaksi upea miehistön jäsen, suostui W:kin hyppäämään ja uhraamaan henkensä tämän komistuksen takia! ;) Opas vei meitä erilaisille koralleille ja kertoi niistä juttuja. Sanoi että sykloni Yasi on vaikuttanut koralleihin ja vesi on hieman sekoittuneempaa ja sumeampaa tämän takia.
Yhdessä vaiheessa opas huusi meille: katotteko te ollenkaan näitä koralleja? Kai siinä tuli meidän vilkuiltua vähän jotain muutakin kun vain sinne veden alle niitä koralleja ;D

Snorklausreissun jälkeen koitti aika kääntyä kohti satamaa ja Cairnsia. Kotimatkalla tarjottavana oli eri juustoja ja suolakeksejä ja mikä parasta viiniä, tunnistimme sen kyllä heti viinintuntijoina meille tutuksi tulleeksi Goon:iksi. (Niille jotka eivät muista mitä se on vielä kertauksena. Halpaa "viiniä" jota myydään 4 litran töniköissä.) Vielä kakkupalojakin tarjottiin. Loppumatka menikin hyvin parin viinilasillisen jälkeen hyvässä hiprakassa. Vai mahtoko vene muuten vaan heilua aaltojen takia ;)

Olemme niin ylpeitä että vihdoinkin uskalsimme mennä kokeilemaan sukellusta ja nyt meidän molempien tavoitteena on elämässä vielä suorittaa sukelluskurssi! W vihaa snorklausta mutta nykyään rakastaa sukellusta. heh. :)

Reissun voi luokitella yhdeksi parhaista kokemuksista täällä Australiassa!

Terkuin sukeltajat W & J

J ja Green Islandin rantaa.

Green Island - Great Barrier Reef.

W ja Green Islandin ranta.

Hui Hai.

Green Island.

Great Barrier Reef.

W valmiina sukeltaan ja takana yks oppaista ;)

J valmiina sukeltaan.

Green Island.

Great Barrier Reef ja nemoja.

Meidän purjevene.

Hirmumyrsky Queenslandissa!

Kun olimme päässeet tulva vesiä pakoon ja "turvalliseen" paikkaan, niin seuraavaksi sitten tuli sykloni-varoitus. Paria päivää ennen kun syklonin piti iskeytyä alkoi uutisissa varoitukset ja ihmiset alkoivat valmistautua hirmumyrskyyn. Kaupoista loppui samantien kaikki ruoka, mitä ei tarvinnut kokata, eli leivät, purkkiruaat, keksit, ym. Supermarketissa oli täysi kaaos, hirveät jonot ja siis kaikki loppu.
Kuulimme että on hyvä ostaa vettä, ruokaa ja kosteuspyyhkeitä siltä varalta että vedet menevät poikki.
Ruokahan oli siis loppu, joten saimme vain myslipatukoita, sipsejä, vettä ja kosteuspyyhkeitä. Niillä piti sittten elää varoitusten mukaan ainakin 2 päivää, mutta onneksi olimme lukittuna sisälle vain vuorokauden, ulos ei saanut enää mennä 2.2 kello 11 am jälkeen. Sen päivän jouduimme elämään vain sipseillä ja tylsistymään omassa huoneessa ovet lukittuina. Siinä oli sitten mukava odottaa sitä hirmumyrskyä, kun siitä oli luvattu ihan kamalan kokoinen. Kauppojen ikkunoita oli siis teippailtu jos sattuu lentämään rojua niin paljon, ettei ne sitten menis ihan pieniks sirpaleiks, lisäksi ovien eteen oli kasattu hiekkasäkkejä mahdollisten tulvien vuoksi.

Tässä vaiheessa kaikki Suomessa olivat jo kovin huolissaan ja huolta ei helpottanut yhtään se että puhelinlinjat menivät poikki eikä meihin saatu enää yhteyttä. Myrskyn piti iskeä 10 illalla, mutta sitten seuraava tieto oli että 12 yöllä, mutta kuulemma juuri ennen iskeytymistään tänne Cairnssiin se vaihtoi onneksemme suuntaa n.100 km alaspäin jonne se iski sitten taas paljon voimakkaampana.
Uutisissa näimme paikkoja missä oli tapahtunut suurta tuhoa ja jossa olimme vierailleet vain muutamia viikkoja aikaisemmin.
Eli meidän paikka selvisi vain muutamalla kaatuneella puulla ja pudonneilla oksilla.

Mutta kyllä siis täälläkin tuuli todella lujaa ja tuulen kuuli huomattavana meluna sisälle ja pellit paukkui paikka paikoin ja valotolppa heilui siihen malliin että luultiin jo että kohta se on kumossa.

Meistä pidettiin huolta todella hyvin täällä Gilligan´s hostellissa jossa saimme tiedotteita vähän väliä missä kohtaa sykloni oli tulossa ja miten tähän on varauduttu hostellissamme. Syklonin lähestyessä turvamiehet kävi vähän väliä tarkistamassa onko parvekkeen ovet lukossa ja tavarat pois parvekkeilta. Lisäksi kaikki käskettiin käytäviltä pois ja piti siis pysyä omissa huoneissaan.

ELI OLEMME SIIS TÄYSIN TURVASSA!!! :D

Tässä vielä muutama linkki tästä Sykloni Yasi:sta

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011020213113216_ul.shtml

http://www.abc.net.au/news/stories/2011/02/02/3127394.htm

http://www.abc.net.au/news/photos/2011/02/03/3129282.htm

http://www.abc.net.au/news/events/cyclone-yasi/gallery.htm

Tässä vielä tulvasta muistelma kuvia:

http://digital.apnap.com.au:8080/erez4/fsi4/fsi.swf?pages_server=http://digital.apnap.com.au:8080/erez4&pages_dir=*2pOcwtXQnCTdr6JqyzTvaUK2rMWibSaeOetS96Ii89tSTQxjOp9mUMPjyOFdOmBOv1SAvqvv7Gnk%0ADajrStsJxY4odRdZVTQ1IRcAgCEYTg%3D%3D&cfg=pages_presets/erez_defaults.fsi&pages_print=0&MouseModes_Mode2=0

 



Suunnitteilla olisi siis vielä reissu merelle, snorklaamaan Great Barrier Reef::ille, kunhan säät vain rupeisi suosimaan meitä. Cairnssista ja itä rannikolta poistumme 15.2. ja suuntana on Alice Spring ja Uluru keskellä Australian outbackia :) Siitä sitten lisää kun se reissu on koettu, nyt nautimme vielä vähän yli viikon Cairnssin sateista ja toivottavasti joskus vielä auringostakin.

Myrskyisin terveisin:

W & J

Sykloni tulossa vielä meitä kohti voimalla.

Kaupunki meni hiljaseks odottaessa myrskyä.

Toi lamppu tolppa heilu ku hullu, Eikä paljoo oo ketään siellä pihalla.

Sykloni lähestyy.

Lähestyy lähestymistään.

Seuraava päivä ku sato kaatamalla, ni ihmiset päätti mennä suihkuun.