Nyt on sitten nähty Airlie Beach ja Whitsundays saaret. Purjehdimme noilla kauniilla saarilla siis 2 päivää ja yhden yön. Purjehdus oli hauska kokemus ja pääsimme myös tutustumaan purjeen nostamiseen, joka oli todella rankkaa vaikka kaksin se nostettiin.
Matkan aikana oli hyvät ruoka tarjoilut veneessä ja näiden avulla jaksoi hyvin snorklata valliriutoilla. Yhdella snorklaus kerroista W ja J päästivät yhtäaikaisen kiljaisun kun vastaan tuli JÄTTIKALA, se oli siis aivan tajuttoman kokonen. J aivan innoissaan taas kuvaili merten asukkeja kun W uiskenteli ihan pelokkaana perässä. Oli hieno kokemus seilailla Tyynellä valtamerellä villi delfiinien ja jättikilppareiden seurassa.
Matkan aikana oli hyvät ruoka tarjoilut veneessä ja näiden avulla jaksoi hyvin snorklata valliriutoilla. Yhdella snorklaus kerroista W ja J päästivät yhtäaikaisen kiljaisun kun vastaan tuli JÄTTIKALA, se oli siis aivan tajuttoman kokonen. J aivan innoissaan taas kuvaili merten asukkeja kun W uiskenteli ihan pelokkaana perässä. Oli hieno kokemus seilailla Tyynellä valtamerellä villi delfiinien ja jättikilppareiden seurassa.
Airlie Beachin jälkeen jatkoimme matkaa Townsvilleen josta nappasimme heti lautan kohti Magnetic Islandia. 15min lauttamatkan jalkeen saavuimme saarelle, joka on täynnä ihania hiekkarantoja. Yhtenä päivänä vuokrasimme aivan mahtavan auton, ja lähdimme ajeleen sillä 4 kuukauden tauon jälkeen ympäri saarta. Olihan se aluksi vaikeeta vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä ja J aluksi kyseli myos polkimista että mikä mahtoi olla jarru mikä kaasu ja mikä kytkin. W:lle taas sai muutamaan otteeseen J tokaista että kiitos ja olehyvä vaihtaisitko oikealle kaistalle, sillä vastaantulijoiden kaistalla ei ole mukava ajella!!! Itse saarella autolla ei päässyt kuin pientä pätkää ajamaan eli n. 10km mittaista matkaa pörräsimme ees taas. :D
Seuraavana päivänä otimmekin ihan omat jalat alle ja lähettiin vaeltaan yhdelle saaren monista reiteistä. Keskellä viidakkoo ja vuoristoo matkan varrella tuli vastaan myös toisen maailmansodan aikaisia rakennuksia. Jotain pommisuojia ja tähystyspaikkoja ne oli. Historia nyt vaan ei satu olemaan kummankaan mielenkiinnon kohde joten ne jäi siihen. Meille sanottiin että reitillä näkee yleensä villi koalia ja niitä me sinne lähdettiin metsästään. Kuitenkin loppua kohden emme olleet nähneet ainuttakaan, vaikka kuinka puidenlatvoja oltiin tähystelty. Oltiin aivan masentuineita tämän takia. Yhtäkkiä J tokaisee puoliksi itkien surusta ja puoliksi itkien ilosta kun hänen silmiinsä osui KUOLA!! J jee! Siinä sitten otetiin muutamat kuvat söpöstä pikku otuksesta ja tehtiin vielä maahan nuoli osottamaan kyseistä puuta, jotta muutkin sen bongaisivat! :D Näin päästiin iloisilla mielin lopettamaan n.3 tunnin pituinen vaellusreissu!
Magneticilta jatkettiin matkaa Mission Beachille, siellä yövyttiin kaksi yötä. Eipä ollut kummoisempi paikka se, joten otettiin bussi kohti menoa ja melskettä, CAIRNSIA! Meidän bussipassin viimeinen etappi on siis nyt saavutettu, n.2500km:n jälkeen. Täällä vietämme seuraavat kolme upeeta viikkoo keskellä auringonpaistetta ja kuumuutta!
Kuulumisia tulee varmaan vielä täältäkin lisää myöhemmin!
Aurinkoisin terveisin halein ja pusuin seikkailijat
W&J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti