tiistai 25. tammikuuta 2011

Kuviaaa!!

Meidän upea auto :)

Vaellusreitin näkymiä, Magnetic Island.

Villi Koala.



Rock Wallabit.

Whitsundays.

Meidän purjevene.

Toi purje nostettiin ylös.

Reitti.
Whitehaven beach ja W.

Airlie Beach Lagoon.

Stingersuit suojaa meduusoilta.

Se JÄTTIKALA.

J ja sen stingersuit.

Whitsundays hiekkasaari.

Whitsundays.

Jäljellä olevaan East Coastiin tutustuminen.


Nyt on sitten nähty Airlie Beach ja Whitsundays saaret. Purjehdimme noilla kauniilla saarilla siis 2 päivää ja yhden yön. Purjehdus oli hauska kokemus ja pääsimme myös tutustumaan purjeen nostamiseen, joka oli todella rankkaa vaikka kaksin se nostettiin.
Matkan aikana oli hyvät ruoka tarjoilut veneessä ja näiden avulla jaksoi hyvin snorklata valliriutoilla. Yhdella snorklaus kerroista W ja J päästivät yhtäaikaisen kiljaisun kun vastaan tuli JÄTTIKALA, se oli siis aivan tajuttoman kokonen. J aivan innoissaan taas kuvaili merten asukkeja kun W uiskenteli ihan pelokkaana perässä.  Oli hieno kokemus seilailla Tyynellä valtamerellä villi delfiinien ja jättikilppareiden seurassa.

Airlie Beachin jälkeen jatkoimme matkaa Townsvilleen josta nappasimme heti lautan kohti Magnetic Islandia. 15min lauttamatkan jalkeen saavuimme saarelle, joka on täynnä ihania hiekkarantoja. Yhtenä päivänä vuokrasimme aivan mahtavan auton, ja lähdimme ajeleen sillä 4 kuukauden tauon jälkeen ympäri saarta. Olihan se aluksi vaikeeta vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä ja J aluksi kyseli myos polkimista että mikä mahtoi olla jarru mikä kaasu ja mikä kytkin. W:lle taas sai muutamaan otteeseen J tokaista että kiitos ja olehyvä vaihtaisitko oikealle kaistalle, sillä vastaantulijoiden kaistalla ei ole mukava ajella!!!  Itse saarella autolla ei päässyt kuin pientä pätkää ajamaan eli n. 10km mittaista matkaa pörräsimme ees taas. :D
Seuraavana päivänä otimmekin ihan omat jalat alle ja lähettiin vaeltaan yhdelle saaren monista reiteistä. Keskellä viidakkoo ja vuoristoo matkan varrella tuli vastaan myös toisen maailmansodan aikaisia rakennuksia. Jotain pommisuojia ja tähystyspaikkoja ne oli.  Historia nyt vaan ei satu olemaan kummankaan mielenkiinnon kohde joten ne jäi siihen.  Meille sanottiin että reitillä näkee yleensä villi koalia ja niitä me sinne lähdettiin metsästään. Kuitenkin loppua kohden emme olleet nähneet ainuttakaan, vaikka kuinka puidenlatvoja oltiin tähystelty. Oltiin aivan masentuineita tämän takia. Yhtäkkiä J tokaisee puoliksi itkien surusta ja puoliksi itkien ilosta kun hänen silmiinsä osui KUOLA!! J jee!  Siinä sitten otetiin muutamat kuvat söpöstä pikku otuksesta ja tehtiin vielä maahan nuoli osottamaan kyseistä puuta, jotta muutkin sen bongaisivat! :D Näin päästiin iloisilla mielin lopettamaan n.3 tunnin pituinen vaellusreissu!

Magneticilta jatkettiin matkaa Mission Beachille, siellä yövyttiin kaksi yötä. Eipä ollut kummoisempi paikka se, joten otettiin bussi kohti menoa ja melskettä, CAIRNSIA! Meidän bussipassin viimeinen etappi on siis nyt saavutettu, n.2500km:n jälkeen. Täällä vietämme seuraavat kolme upeeta viikkoo keskellä auringonpaistetta ja kuumuutta! 


Kuulumisia tulee varmaan vielä täältäkin lisää myöhemmin! 

Aurinkoisin terveisin halein ja pusuin seikkailijat

 W&J

Bundabergistä kuvia!

Meidän huone kuukauden ajan.







J:n bataattipelto muta varpaat.

Iloinen työntekijä.



Chili-pelto

Taukohuone :)

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Työkuukausi Bundabergissä!

Saimme tiedon suomalaiselta kaverilta että Bundabergissä on tämmöinen työhostelli, josta välitetään reppureisaajia farmeille töihin..

Brisbanesta otimme sitten bussin Bundyyn ja kirjauduimme sisään hostelliin.
Seuraavana päivänä pääsimmekin sitten jo töihin istuttamaan bataatteja, rankaa hommaa keskellä peltoa täydessä auringonpaisteessa ja mikä parasta niin keskipäivällä. Vettä kului monia litroja ja luultiin että oltiin tehty töitä jo joku 6-7 tuntia niin päivän päätteeks totuus tuli julki että olimmekin siellä pellolla vain 4 tuntia!!! Ei ollu mitään maailman kivointa hommaa, mutta tästä päivästä saimme kuitenkin ihan mukavan korvauksen 64 dollaria.

Palkkammehan oli siis 18,51 dollaria tunnilta, mutta veroa meni 13 % ja käteen jäi siis tunnilta 16 dollaria. Ei huono, verotkin saamme kun vain paperi hommat jaksamme hoitaa.

Kuukauden aikana teimme monen laista farmityötä, mm. chilien, kurpitsojen ja bataattien keräystä sekä vesimeloonien, rockmeloonien, kurpitsojen ja bataattien pakkaamista.
Ei todellakaan mitään helppoa hommaa 30 asteen kuumuudessa, vettä meni tosiaankin monia litroja...

Onpahan ainakin opittu että se bataatti ei sinne kauppaan itsestään kävele, vaan välissä on ensin istutusta, keräystä, pesua, lajittelua ja pakkaamista.
Työn teko oli todella opettavaista ja yksi hieno uusi kokemus Australiassa. Kyllä siitä muutama dollari taskuunkin jäi, vuokran ja muiden menojen jälkeen.

Työt seisahtui hetkeksi, rankkasateiden ja niiden aiheuttamien tulvien vuoksi.
Meidän tulva kokemus onneksi jäi melko pieneksi, mutta evakkoon silti myös me jouduimme, koska vesi oli saartamassa meidät keskelleen. Bundabergin lävitse kulkeva joki, nousi n. 5 metriä jättäen alleen, puita, leikkipuistoja, sekä asuntoja ja kauppoja. Bussiasema jouduttiin sulkemaan koska tiellä oli puoli metriä vettä, eli olimme jumissa tässä kylässä.

Onneksi sateet helpotti ja vesi lähti laskuun ja pääsimme takaisin omaan hostelliin 2 päivän päästä. Mutta kokoajan oli uhka että vesi nousee uudestaan.
Tulvan jälkeen näillä alueilla oli silminnähtävät tuhot, romua ja asunnot hiljaisina ilman ihmisiä. Asfaltit oli monipaikoin kuluneet veden virtauksen takia, puita kaatutunut ja sähkölinjoja kumossa.

Bundabergissä asiat helpottuivat kun taas Brisbanessa ja muualla asiat meni todella pahaksi.
Näiden tulvien vuoksi, kaupoista loppui ruoka, leivät, lihat, hedelmät, vihannekset, kasvikset ym. perustarvikkeet.

Lopulta kun se päivä koitti että pääsimme lähtemään pois tuosta kaupungista, tosin ei bussilla niinkun alunperin olimme suunnitelleet, koska tulva nousi uudelleen ja bussi asema jouduttiin sulkemaan. Joten meidän oli pakko lentää tulva-alueen yli Mackay kaupunkiin, josta pääsimme jatkamaan matkaa normaalisti bussilla.

Tulva aiheuttaa myös täälläkin asti ongelmia ruuan suhteen, edes Mc Donald´s:sta saa rajoitetusti tuotteja, esim. Big mac ei ole mahdollinen koska salaattia ei ole ei saatavilla edes sitä vähää määrää mitä sinne laitetaan. Boostikin eli semmonen ihana smoothie baari oli kokonaan suljettu eli ruokahan tästä maasta loppuu ihan kohta jo näidenkin perusteella! :)

Toivottavasti kohta helpottaa ja asiat saadaan parempaan päin ja ruokaakin toimitettua myös meille...

Mackaysta jatkettiin siis bussilla Airlie Beachille josta käymme purjehtimassa Whitsunday-saarilla.
Sen jälkeen matka jatkuu taas kohti pohjoista aina Cairnssiin saakka.

Meillä siis kaikki hyvin emmekä siis hukkuneet ja kirjoittelemme taas kun kerkeemme.

Nyt aurinkoisin lomaterveisin

WJ