Tänään on ollut oikein toiminnallinen päivä, siis voitteko kuvitella että me herättiin kello 8.00! Mutta siihenkin oli oikein hyvä syy, sillä lähdimme aikaisin aamulla Wildlife Currumbin Sanctuaryyn, eli lyhyesti luonnonpuistoon missä oli Australian villlieläimiä.
Ihan ensimmäiseksi päästiin kuvaan vauva krokotiilin eli aidon lacosten kanssa ;) Tämä lacoste oli kyllä todella herttainen ja tuntui ”pehmeelle löllerölle” J:n sanoin. W ylitti itsensä ja pienen painostuksen alaisena suostu ottaan pikku krokon syliinsä, Go W Go! Ensimmäinen tehtävä suoritettu onnistuneesti.
Seuraava tehtävä oli toteuttaa J:n koko elämän aikainen UNELMA, saada pitää sylissä ”kuolaa” siis koalaa, mut J ei jostain syytä tiedä sen oikeeta nimee ja siks se on koko elämän ajan ollu ”kuola”. S ja W nauraa. Sellainen paikka löytyikin heti ja päästiin ihastelemaan ”kuolia” puissa, ja sitten saatiinkin mennä kuvaan yhden yksilön kanssa. Se oli 6-vuotias tyttönen, nimeä emme muista koska siinä jännityksessä kaikki meni ohi. Oltiin kyllä kaikki ihan haltioissaan kun saatiin se pienokainen sylkkyyn ja kun se tassuilla otti meistä kiinni. Awwww.
Löydettiin kenguruita ja wallabeja joita oli kokonainen jätti lauma. Sinne sitten vaan mentiin niiden sekaan, ekaks vähän pelotti kun ne vaan hyppi ja pomppi ympäriinsä. Tarjottiin niille hieman ruokaa ja seuraavaksi oltiinkin jo ylimpiä ystäviä. Niiden kanssa leikkiessä ja ruokiessa vierähtikin pitkä tovi. Nähtiin todella isoja loikkijoita ja sitten myös ihan pikkusia, jotka kurkisteli emojensa pusseista. S oli ihan liekeissä ja rakastu näihin eläimiin koko sydämensä kyllyydestä, vaikka kyllä välillä vähän pelästyikin kun joku alko hieman ärhenteleen. W löysi yhden pienokaisen, jonka kanssa se ystävysty ja J tapansa mukaan oli kaikkien kaveri, vaikka yks uros kyllä teki isoimman vaikutuksen. S ei olisi halunnut lähteä sieltä ollenkaan pois, mutta onneksi S:n kamerassa on muistona varmaan yli miljoona kuvaa näistä veijareista.
Luonnonpuistossa oli myös todella paljon muitakin eläimiä, kuten JÄTTI lacoste (krokotiili), vompatteja, dingoja, käärmeitä, liito-oravia, lintuja ja paljon ihme örrimörrejä, mitä ei kyllä Suupalla kävele vastaan. Pikkusia ja IHAN vähän isompia liskoja juoksenteli ympäriinsä ja sai varoa ettei astunu niiden päälle. Sitten käytiin myös eläinsairaalassa, missä just rokotettiin ”kuolia”ja otettiin niiltä verinäytteitä.
Kevyiden ja kivojen osioiden jälkeen olikin vuorossa EXTREME-haaste, vähän niin kuin Selviytyjissä konsanaan. Haalarit ja valjaat puettiin päälle ja eikun menoksi viidakkoon ja hullulle radalle. Kiivettiin ylös puihin ja lähettiin valjaiden varassa pitkin eteneen rataa. Esteitä oli monenlaisia esim. vaijeriliuku, köysillä kävelyä, lankkuja pitkin kävelyä, putkien läpi ryömimistä, erilaisia ”siltoja” yms. Ja kaikki siis tapahtui ylhäällä puiden lomassa. Rata oli fyysisesti rankka. Sen jälkeen hiki valui ja S oli erittäin ylpeä itsestään kun heikolla kunnollaan jaksoi suoriutua radasta.
Puistossa vierähti reilu kuusi tuntia ja illalla mentiin vielä katsomaan elokuviin PARANORMAL ACTIVITY 2! Joka oli aivan järkyttävän kamala ja pelottava, W joka ei ikinä kilju, päästi pari kertaa kiljaisun muun yleisön mukana. J kiljui tapansa mukaan koko ajan ja S oli vaan muuten kauhusta kankea.
Mukava päivä siis takana ja nyt on hyvä mennä nukkumaan.
Pusuin ja halein
SWJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti